Mauri Viholainen                                  Paluu


Teksti: Seppojuhani Ruotsalainen, Ippon 4/1997


Mauri Viholainen (4.Dan) on onnellinen eläkeläinen. Ennen vapaavuosiaan Mauri toimi äidinkielen ja historian opettajana. Vaikka Mauri nyt nimellisesti onkin vapaaherra, ei hän suinkaan ole toimeton. Kaikenlaiset mieluisat harrastukset ottavat lähes kaiken ajan judon lisäksi. Mauri on syntynyt Karjalan Kannaksella ja oli sotalapsena Ruotsissa 1944. Koulunsa hän kävi Varkaudessa, josta siirtyi Helsinkiin ja liittyi Chikaraan. Nyt Mauri asuu perheineen Pohjois-Karjalassa Hammaslahdessa.

Chikaran henki

-Yliopiston taululla oli ilmoitus judosta, josta kiinnostuin heti. Mutta en ujona maalaispoikana viitsinyt mennä yksin judosalille. Pyytelin monia mukaani dojolle, mutta kukaan ei tohtinut lähteä. Sitten viimein vuonna 1964 uskaltauduin mukaan. Kilpailinkin ja olin aina valmis rinkiin, muistelee Mauri, jonka sarjassa olivat mm. Max Jensen, Jorma Kivinen ja Timo Korpiola. Ainoa, joka näiden herrojen menestysringin rikkoi, oli Pertti Sulander.

-Saaren Jaska kertoi aivan oikein edellisessä Ipponissa, että Chikarassa on hyvä henki. Se oli sellainen randorihenki. Vyökoe ei aina mittaa sitä, osaako kaveri judoa. Jos on hyvä uke, niin taidot eivät tule esille välttämättä. Kisoissa tulee. Matseissa on yleensä huono uke, naureskelee Mauri.

Kriittinen suhde omaan dan-arvoon

"Sensei"-sanasta Mauri käyttää pohtivan puheenvuoron:
-Luulen, että moni on pohtinut omalla kohdallaan, että ollaanko tässä senseitä vaiko mitä. Kyllähän Suomessa kaikki 6. ja 5. danit ovat senseitä ja ovat osoittaneet osaavansa judoa. Kriittisesti suhtaudun esimerkiksi omaan dan-arvooni. Tiedän, että tässä maassa on minua ansioituneempia daneja, joille soisin korotuksen. Dan-järjestelmähän perustuu sopimuksiin ja sääntöihin. Useimmissa maissa on omat järjestelmänsä, sanoo Mauri.

Judotoimintaa kouluihin

-Koulun judotoiminta on kannatettava ajatus. Kynnys tulee siinä, kun junnut suorittavat keltaisen vyön, niin heidän täytyy liittyä johonkin seuraan. Se onkin monille vaikea paikka. Olen täällä vienyt porukoita Yawaran treeneihin ja ollut tukemassa. Olisi hyvä, jos kaikki opettajat, jotka harrastavat judoa, tutkisivat mahdollisuuksia judotoiminnan aloittamiseen kouluissa, ehdottaa Mauri, joka toimii dan-kollegion puheenjohtajana tämän vuoden loppuun. Hän on ollut myös Suomen Judoliiton hallituksessa 1960-70 luvun vaihteessa sekä toiminut Chikaran puheenjohtajana ja monessa muussa: valmentanut Sakuran judokoita, Yawaran judokoita ja oli ensimmäinen Itä-Suomen aluevalmentaja. Mauri on otellut Chikaran joukkueessa -80 kg:n sarjassa ja Suomen maajoukkueessa.

Tyyppejä etsimään

-Meillä tehdään hyvää judotyötä. Meillä on taitavia opettajia ja huippuvalmentajia. Vaikea sanoa, mitä pitäisi muuttaa. Meillä on resurssit ja niitä osataan käyttää. Tyyppien etsiminen olisi tärkeätä. Pitäisi etsiä tämmöisiä, kuten esimerkiksi Korhoset, Peltolat, Latut ja monet muut. Tämmöisiä tyyppejä pitäisi haravoida lisää judon pariin. Sitten kun löytyisi vielä hyviä valmentajia, niin asiat toimivat. Erittäin tärkeätä on kilpailijan ja valmentajan yhteistyö. Sen on perustuttava lujaan luottamukseen, sanoo Mauri.

Kodokanin jäsenyys

-Suomi on aikamoinen poikkeus siinä, että me kuulumme Kodokaniin. Aika ajoin se on putkahtanut esille. Jo 1960-luvulla pohdittiin Kodokaniin kuulumista. Varmaan tulee aika, jolloin asiasta keskustellaan laajemminkin ja kenttä voisi joskus ottaa kantaa. Tiedän, että Ichiro Aben merkitys Suomen judolle on ollut niin suuri, että tunnesuhteet Kodokaniin ovat merkittävät. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jonka ratkaisusta tulee kentän päättää. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kentän mielipide on selvästi Kodokaniin kuulumisen kannalla, arvelee Mauri.

Judoharjoittelu on yksinkertainen juttu

-Judoharjoittelu on maailman yksinkertaisin asia. Judoa pitää harjoitella säännöllisesti. Yksi kerta viikossa ei riitä. Kaksi kertaa on ihan hyvä. Kolme kertaa on parempi. Jos oikein tykkää niin voi käydä viidesti. Poisjäämisen kynnys on herkkä. Jos laistaa joitakin harjoituksia, niin herkästi käy niin, ettei mene seuraaviinkaan harjoituksiin. Kun rakoa syntyy, on palaaminen vaikeata. Judossa esimerkiksi junnujen harjoittelussa on tärkeätä toiminnallisuus. Jos syntyy kuolleita hetkiä, porukat lähtee kiipeilemään puolapuille. Jos opettaja sanoo, että jotakin tekniikkaa tehdään kymmenen kertaa, niin joku pari tekee sen minuutissa ja joltakin toiselta menee 5 minuuttia. On selvää, että nopeimmille jää luppoaikaa.

-Toinen tärkeä asia on parinkierrätys. Lapset tottuu aika nopeasti tähän systeemiin. Se on myös siinä hyvä, että pojat ja tytöt tottuvat myös harjoittelemaan keskenään. Myös junnujen tasoerot kaventuvat, kun aina ei ole sama pari vastassa. Judoporukka on hienoa porukkaa. Kaikista löytyy hienoja ominaisuuksia valkoisesta vyöstä 6. daniin. Ihmiset ovat erilaisia ja se on rikkaus. Pääasia on, että judo säilyy judona. Tärkeätä on, ettei talli määrää kumpi voittaa, päättää Mauri.

Teksti: Seppojuhani Ruotsalainen

Ippon 4/1997