Veijo Saarinen                                          Paluu

Teksti: Seppojuhani Ruotsalainen, Ippon 2/1997

Sensei-sarja muuttuu tästä numerosta eteenpäin sillä tavalla, että jo useamman kerran esiintyneet kysymykset jäävät pois ja sarjassa tullaan haastattelemaan vähintään 3.Danin vyöarvon omaavia senseitä. Näin jatketaan toistaiseksi, kunnes jälleen katsotaan joku toinen muoto toimivammaksi. Uudistuneen sarjan aloittaa pitkän linjan sensei Veijo Saarinen (3.Dan) Rovaniemen Koyamasta.

Veijo Saarinen on hieno ihminen. Hänellä on kaikki ne ominaisuudet, joita hyvä sensei tarvitsee. Hänen ammatinsa on myös haastava. Veijo toimii Meltauksen lastenkodin kasvattaja-hoitajana. Siksi Veijon huolenaiheena ovatkin turvallisuus, kasvurajat ja toisistaan välittäminen. Ne ovat tekijöitä, joita tarvitaan yhteiskunnassa. Niitä tarvitaisiin myös judossa.

-Minäkin olin aika kova judovalmentaja 1970-luvulla. Mutta kun olen toiminut siviilityössäni 22 vuotta, niin kovuus on hävinnyt. Nyt näkee millaista jälkeä vapaa kasvatus on saanut aikaan, kun ei ole välitetty. Minulla on ollut sydäntä lähellä viime vuosina isot massat. Kun junnut tulevat uusina judoon, niin heiltä on vaadittava tietyt perusasiat eli dojokäyttäytymistä. Aluksi näyttää siltä, että homma ei tule pelaamaan, mutta se rupeaa pelaamaan, kun jaksaa neuvoa ja vaatia, pohtii Veijo.

-Minulle on tärkeätä, että nuori ei lähde kadulle. Parempi on tulla esimerkiksi judoon. Tosiasia on se, että joka kolmas on nykyisin yksinhuoltaja. Siinä onkin jo tekemistä, kun on useita lapsia eikä ole töitä ja pitäisi saada lapset jotenkin hyvien harrastusten pariin. Ajattelen usein, miten esimerkiksi dojolla kumarrus on aika kova juttu, kun pysähdytään vähäksi aikaa.

-Pidän tärkeänä, että pestään jalat, kumarretaan ja tullaan harjoituksiin ajoissa. Lapselle ei saa turvallisia rajoja, jos ei vaadi mitään. Tärkeätä seurassa on myös se, että kaikki osallistuvat judoharjoituksiin. Ei seuran huiput voi pärjätä arvokisoissa, jos ei harjoituksissa ole vastustajia. Eikä punttisalilla tai lenkkipoluilla hirveästi voi kehittää judotaitoja. Ne kehittyvät vain dojolla, kertoo Veijo.

Veijon oma vyöarvokehitys alkoi keltaisella vyöllä 1966. Oranssi ja vihreä tulivat seuraavana vuonna. Sinisen Veijo sai 1970, ruskean seuraavana vuonna ja 1.Dan 1973. 2.Dan 1977 ja 3.Dan 1991. Veijo itse on nyt Pohjois-Suomen aluegraduoija. Tämän lisäksi Veijo on toiminut judon parissa kaikissa mahdollisissa tehtävissä. Kilpailuissa paras saavutus on SM-pronssi 1972 sarjassa -80 kg .

Kymmenen perusasiaa nuoren harjoittelussa

Tässä Veijon vanhat konstit nuorelle judokalle, jotka soveltuvat kyllä kenelle tahansa paremman elämän eväiksi.
1. Syö riittävästi ja säännöllisesti monipuolista suomalaista kotiruokaa, myös vihanneksia ja hedelmiä.
2. Nuku 9-10 tuntia yössä.
3. Kelta- ja oranssivöiset: harjoittele judoa 2-3 kertaa viikossa. Vihreä- ja sinivöiset: harjoittele judoa 3-4 kertaa viikossa. Pidä kesällä muutaman viikon tauko.
4. Lisää viikkoharjoitteluun 1-2 harjoitetta vuosittain.
5. Harjoittele joka kuukauden viimeinen viikko kevyemmin (vähemmän), jos ei ole leiriä tai kilpailua.
6. Ota osaa leireihin ja kilpailuihin mahdollisuuksiesi mukaan (ei ole pakko osallistua). Nuoren tulee tehdä vanhempiensa kanssa rahoitussuunnitelma. Omista leireistä ja kilpailuista lähdetään liikkeelle. Sitten alueelliset ja valtakunnalliset tapahtumat. Leirin tai kilpailun jälkeen pidettävä päivän tai kahden palautumistauko.
7. Harrasta monipuolisesti, myös ulkolajeja vuodenaikojen mukaan. Ja käytä koulun liikuntatunnit tehokkaasti hyväksesi.
8. Aseta itsellesi realistiset väli- ja päätavoitteet. Esimerkiksi: vyöarvokorotus, kilpailumenestys (Ruska-shiai, Pultti-kuppi, Samurai-cup, SM), edustusvalmennusryhmään pääsy, valmentajakoulutus jne.
9. Tue ja kannusta kavereitasi harjoitteluun. Älä lähde "värkkäämään" tupakan ja alkoholin kanssa.
10. Hoida koulusi kunnolla ja auta kotona vanhempiasi kodin eri askareissa, niin hekin vuorostaan tukevat mahdollisuuksiensa mukaan Sinua harrastuksissasi.

Teksti:
Seppojuhani Ruotsalainen

Ippon 2/1997