Marko Malinen                                    Paluu


Kysymykset: Seppojuhani Ruotsalainen
Vastaukset: Marko Malinen

Ippon 1/1997

Marko Malinen (3. Dan)

1) Pitäisikö Suomessa soveltaa japanilaista judoa sellaisenaan vai kehitellä ns. "omat judosäännöt"?

- Valmentaja/urheilija itse havaitsee muutamassa vuodessa onko kyseessä uchimata-ukko (mimmi) vai Pekka/Pirkko-palomiehenpyörä - eli kannatan soveltamista "materiaalin" mukaan - sitäpaitsi ipponin arvoinen heitto on kymmenen pistettä tekniikan nimestä huolimatta, jos se onnistuu täydellisesti!

- Eurooppalainen judoka voi otella ja harjoitella japanilaisittain, mutta kyseessä on aina jonkinlainen sovellus

- täysin japanilaista judokaa esim. suomalaisesta judokasta tuskin tulee, vaikka hän olisi syntynyt japanissa. Suomi-judo on mielestäni mukavan omaleimaista - toivon, että tulevaisuudessa meikäläiset pystyvät säilyttämään kansalliset ominaispiirteemme.

2) Mikä judossa on tärkeintä?

- Se, kun judoka oppii uransa aikana ennemmin tai myöhemmin, että kukaan ei voi tulla 100%:n täydelliseksi - minun mielestäni ei voi kehittyä judokana, ammatilaisena ja mikä tärkeintä, ihmisenä, jos ei voi hyväksyä tätä tosiseikkaa.

3) Kuinka paljon judoa pitäisi kehittää yksinomaan huippu-urheilulliseen suuntaan?

- Ei yhtään, ei mestareitä "synny" ilman peruskurssia, hyviä seuratoimihenkilöitä ja sali-ukeja. Huippu-urheilua täytyy ehdottomasti kehittää, mutta samalla pitää huolehtia, että perustoiminnot on ok ja "mylly" tuottaa koko ajan uusia mestareita.

- Tosiasia on Suomen pieni väkiluku ja se valitettavasti näkyy mm. naisten ja miesten valmennusryhmien koossa - jos koko järjestelmä valjastetaan vain huippu-urheilun käyttöön näivettyvät muut osa-alueet judotoiminnassa. Huippu-urheilun tärkeys massan saamiseksi saleille konkretisoitui minusta Tampereen seudulla painin valtavana suosion kasvuna Asellin olympiahopean jälkeen viime syksynä - mutta kuinka sitten seurat pystyivät ottamaan vastaan massat palvelutason romahtamatta..?

4) Mitä olet itse saanut judolta?

-Useita lempinimiä kavereilta! Pääkopan käyttäminen useilla eri tavoilla tavoitteiden saavuttamiseksi, tämä on mielestäni ehdoton etu elämänmenossa. Judokaverieni poikkeuksellinen huumori (ja samalla tietysti minun) auttaa kestämään mm. Suomen pitkän kaamosajan, pitkän työpäivän jälkeen on kiva vaihtaa kohteliaisuuksia treenikavereiden kanssa. Judo on antanut minulle hienoja hetkiä kilpailijana, opettajana ja puheenjohtajana.

5) Sensein neuvo?

-Totuuden nimessä, minusta tuntuu osittain hauskalta ajatella itseäni senseinä - sen takia annankin seuraavan neuvon: Hyvä ystävä - senseikin oli joskus nuori, oppivainen - eikä osannut edes ukemia!