Kaj Lindberg                                                                           Paluu


Teksti: Simo Akrenius, Ippon 5/1998


Suomen judoliiton 40-vuotisen toiminnan ajalta ei löydy toista henkilöä, jonka toiminnot vetäisivät vertoja (4 Dan) Kaj Lindbergille, joka on 36-vuoden aikana kilpaillut, toiminut tuomarina ja erilaisissa judon järjestötehtävissä Suomessa ja ulkomailla. Asioita on niin paljon, että artikkelin kokoaminen on vaikea tehtävä ja monia merkittäviä mainintoja on jäänyt pois. Sitä kootessani huomioin, että minulta oli itseasiassa jäänyt kaikkein tärkein kysymys esittämättä; Mistä on löytynyt voimavarat kaikkeen siihen, mitä olet judolle antanut?

Kaj Lindberg toimi aktiivisesti 50-luvun lopulla yleisurheilijana ja myöhemmin valmentajana Turun Riennossa, kunnes eräänä päivänä piikkarit vaihtuivat paljon pehmeämpään urheilumateriaaliin, judogiin.

-Olin Askossa töissä ja eräänä päivänä työkaverini tuli kertomaan minulle, että Turussa toimi eräänlainen salaseura, joka harjoitteli judoa ja sen vetäjänä on muukalaislegioonasta palan-nutkarannut kaveri .

-Päätin mennä muutaman muun henkilön kanssa seuraamaan tätä toimintaa ja osallis-tuimme harjoituksiin, jotka pidettiin poliisien painimatolla. Heitot suoritettiin "tatamilla", joka oli kooltaan kolme kertaa kolme metriä ja itse ukemiharjoittelut tehtiin kovalla puulattialla!

-Kesällä 1962 judohar-joittelu oli tenniskentällä, jonne oli levitetty pressu pehmik-keineen ja silloin tuli Max Jensen, maamme judon eräs uranuur-tajista, seuraamaan harjoituk-siamme.

Max huomioi, että tekniikkamme oli täysin pielessä ja hän ryhtyi opastamaan meitä.

Saman vuoden syksynä perustettiin virallisesti Turun judoseura. Perustavassa kokouksessa oli mukana kaksisataa henkilöä ja mukanaolleista henkilöistä muistan ainakin Asko Virolaisen, joka edelleen on jonkun verran mukana mukana judotoiminnassa. Pian perustamisko-kouksen jälkeen aloitimme ensimmäiset alkeiskurssit, jotka olivat erikseen nuorille, naisille ja aikuisille. Muukalaislegioonassa oppinsa saanut Jaakko "Jaska" Sarlin toimi runsaslukuisen kurssin vetäjänä. Vuoden kuluttua perustettiin Vesa Reilimon toimesta toinen judoseura, Turun Akateeminen Judoseura, jonka dojo oli yliopistolla. Seuraan kelpuutettiin alussa vain yliopiston opiskelijoita, mutta myöhemmin sinne siirtyi ei-akateemisia judokoita omasta seurastamme.

-Turun judoseuran toiminta alkoi näivettymään ja seurat päättivät 60-luvun lopulla yhdistää voimavaransa ja toimintansa, josta syntyi nykyinen Budokwai.

Kaj Lindberg toimi Turun judoseurassa alkuajoista lähtien sihteerinä, kilpailijana ja kurssien vetäjänä. Viimeisimmät kilpailunsa hän muistelee otelleensa vuonna 1974. Kyseessä oli seurajoukkueiden väliset kisat. Parhaana menestyksenään Kaj pitää avoimien SM-kisojen pronssimitalia.

-Muutin Helsinkiin vuonna 1966 ja aloin harjoitella Chikarassa, mutta pystyin liittymään seuran jäseneksi vasta viiden vuoden kuluttua, koska silloisten sääntöjen mukaan vanhat seurat pystyivät omimaan jäsenensä pitkään itsellään.Liityin Chikaraan muuten Max Jensenin takia, jonka kanssa olimme samassa työpaikassa. Näi-hin aikoihin ruotsalainen Olle Edeklev kävi pitämässä tuomarikurssit ja kiinnostukseni heräsi myös tätä toimintaa kohtaan. Kansainvälisen tuomarilisenssin sain Ranskassa 70-luvun puolivälissä ja kv- A-lisenssin vuonna 1981. Nykyisin en voi ikäni takia enää osallistua tuomarityöskentelyyn, mutta tarkkailu- ja koulutustyö on sallittua.

-Korkeamman tason tuoma-reista on nykyisin puutetta. Kaikilla ei yksinkertaisesti ole kiinnostusta tuomarityöskentelyyn kilpauran jälkeen.

Sinisen judogin käyttöönotto helpottaa tuomarien työskentelyä, erityisesti matto- ja vastaheittotilanteissa. Punainen vaara-alue mullisti aikanaan myös sääntöjä. Judon säännöt ovat mediajohtoisia eli niitä muutetaan jatkuvasti, jotta kaupallinen media ja yleisö olisi lajista kiinnostunut.

Nummelaan (Helsingistä noin 35 km) muutin asumaan vuonna 1977 ja aloin pian miettimään judoseuran perustamista paikkakunnalle. Täältä löytyi muutamia entisiä judokoita, joiden voimin saimme kasaan opettajajoukon, jotka toteuttivat ensimmäiset judokurssit. Tatamit saimme kun nimet olivat riipustettu vekselin alle eli ne ostettiin velaksi. Kunta osoitti ainoastaan sopivan dojon paikan. Seura toimii täällä edelleen hyvin energisesti ja olemme kunnassa merkittäviä nimenomaan nuorten judokoiden osalta.

Nummelan judoseuran toiminnan lisäksi "Kaitsu" toimi samaan aikaan tuomaritoiminnoissa sekä kotimaassa, että ulkomaisissa arvokilpailuissa. Kaksikymmentä viikonloppua ja pari viikkoa kesä-lomista kului vuosittain näissä tehtävissä. Hän on toiminut myös Euroopan Judounionissa ja Maailman Judoliiton hallituksessa eri tehtävissä.

Monien kotimaisten ansio-mitalien ja huomion-osoitusten lisäksi Lindberg on saanut Euroopan Judounionin kultaisen ansiomitalin.

Lindberg kuuluu nykyisin myös maamme mustien vöiden, Dan-kollegion hallitukseen.

Suomen judoliiton puheenjohtajana Kaj on ollut ensimmäisen kerran "neljännesvuosisata" sitten.

-Yleinen muistikuva vanhoista ajoista oli sellainen, että aina joutui itse kustantamaan harjoittelu- ja kilpailumatkoja, koska seuroilta tai judoliitolta ei herunut mitään. Tapa oli varsin yleinen; harrastuksistaan joutui maksamaan.

-Nykyisin ikävä kyllä suuntaus on aivan toisenlainen, sillä henkilöt jotka ovat monestikin hyvin kaukana tatameilta, vaativat kaikista toiminnoistaan aina korvauksia.

Judoseurojen aktiivijäsenet maksavat noin markasta kahteen markkaan kerralta harjoitusmaksuja ja kaikkien kulujen jälkeen seuroille ei juuri jää mitään tuottoa tälläisestä toiminnasta.

Pitäisi olla selvää, että vetäjät joutuvat tällöin toimimaan enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuden pohjalta, kun mitään tuloja ei juuri synny.

-Judovalmennuksen puolelta toivoisin, että päästäisiin sellaiseen systemaattiseen työskentelyyn, että kaikilla kilpailijoilla olisi selkeä tavoite, jonka pohjalle luodaan harjoitusohjelmat; pitkäntäh-täyksen ohjelmat. Henkilökohtaiset valmentajat olisivat myös välttämättömiä. Kaj peräänkuuluttaa myös ammattimaista harjoittelua huipulle pääsemiseksi, mutta myöntää sen vaativan paljon varoja.

Lopuksi Kaj Lindberg 60 mainitsi, ettei yhdy monien käsitykseen siitä, että eläkkeelle ryhdyttäessä olisi "hyvin aikaa" moninlaisille toiminnoille, vaan aika on usein huomattavasti kiireisempää, koska sitä on vaikeampi ohjelmoida. Entisellä liikemies Lindbergiltä on kolme poikaa avioliitoistaan, joista vanhin on jo neljäkymmentä.


Teksti: Simo Akrenius

Ippon 5/1998