Timo Korpiola                                         Paluu


Teksti: Simo Akrenius, Ippon 4/1999


Timo Korpiola on veljiensä Kyöstin ja Simon kanssa kilpajudon merkittävimpiä pioneerejä ja vaikuttajia, jotka ovat läpikäyneet koko maamme judoelämän kirjon. Myös veljenpoika Pekka kilpaili menestyksekkäästi huipulla vuosikausia.

Timo innostui judosta 15-vuotiaana vuonna 1960. Kyösti isoveli oli aloittanut judoharjoittelun vuotta aiemmin Helsingin Uudenmaankadulla sijainneessa miekkailusalissa. Kaikki oli vielä aluillaan ja selkeätä opettajaa tai valmentajaa ei ollut, vaan koko kymmenen hengen judokajoukko pyrki itsekukin harjoittelemaan lajin tekniikoita. Harjoitusvastustajia olivat Max Jensen, Esko Miettinen, Jussi Ikonen, Risto Peltonen, Jorma Vesterinen, Väinö Haukka, Lauri Ilmari ja Pauli Hissa. Seuraavana vuonna käytiin Tanskassa saamassa kokemusta sikäläisiltä mustavöisiltä judokoilta. Kesäleirin opettajana toimi Ichiro Abe, joka ohjaili maamme judon kehitystä Tanskan leirien jälkeen myös Suomessa. Judoharrastus laajeni ja vuonna 1963 Helsinkiin perustettiin uudet judoseurat Chikara, Meido-kan ja Helsingin Judoseura. Kaikki kovimmat senaikaiset kilpailijat hakeutuivat Chikaraan, joka oli käytännössä sama asia kuin maajoukkue. Eräs muisto Chikaran merkittävästä tasoerosta Meido-kaniin oli loppuvuodesta '65 järjestetty seuraottelu, jossa Timo kukisti yksinään koko Meido-kanin kymmenhenkisen joukkueen.

Vuonna 1963 pidettiin lajin ensimmäiset SM-kisat Turussa, joihin osallistui viitisenkymmentä judokaa. Timo Korpiola, silloin 18-vuotias, 1 kyu:n arvoinen judoka, voitti silloisen alle 68 kilon sarjan mestaruuden. Samana vuonna suomalaiset judokat osallistuivat ensimmäisen kerran lajin EM-kisoihin. Judo oli juurtunut elämään ja leikinomainen harrastus oli muuttunut kovaksi kilpaurheiluksi. Timo alkoi kehittämään lempiliikettään tai-o-toshia, josta tuli koko hänen judouransa aikainen tehokas tavaramerkki.

Vuonna '67 Timo ja Kyösti lähtivät harjoittelemaan lajia Japaniin kolmeksi kuukaudeksi. Matkan kustannukset oli hoidettava itse, sillä köyhältä Judoliitolta herui matkaan vain viisikymmentä markkaa! Näinä vuosina Timolla oli parhaimmat mahdollisuudet menestyä ulkomaisissa kilpailuissa, mutta Judoliitolla ei ollut varoja lähettää ketään EM- tai MM-kisoihin kahteen vuoteen. Opiskelun ohella oli kuitenkin edelleen aikaa judoharjoitteluun ja liitonkin taloudellinen tilakin pikkuhiljaa koheni, jolloin judokoitamme pääsi osallistumaan kansainvälisiin arvokisoihin. Useat pohjoismaiset ja eurooppalaiset huippujudokat menettivät päänahkansa Timolle ja vuoden '70 EM-kisoissa voittamaansa MM-hopeamitalistia, Hollannin Nels Poglajenia Timo pitää kilpauransa merkittävimpänä saavutuksena. Kilpauransa aikana Timo voitti kymmenkunta Suomen mestaruutta peräti neljässä eri painoluokassa. Judo on jatkunut myös Korpioloiden seuraavissa sukupolvissa, sillä Timon ja Kyöstin pojatharrastavat judoa.

Mitä judo on sinulle antanut?
-Vaikea sanoa - on niin suuri osa minua ja jokapäiväistä elämää. Ilmeisesti selviämisen lakeja elämässä ja ammatissa; todennäköisesti hionut ja kehittänyt kovuutta, pehmeyttä ja suvaitsevaisuutta. Paljon judoystäviä. Lisäksi antanut turvallisuutta maailman turuilla liikkuessa. Judoperhe, dojot ovat levinneet kaikkialle maailman maihin. Itse olen törmännyt mitä merkillisimmissä paikoissa lajiimme, niin New Yorkissa, Karibialla kuin Tyynen meren pienillä saarillakin.

Mitä parannettavaa suomalaisessa judossa on?
-Paljon hyviä entisiä judokoita - joilla on vaikutusvaltaa yhteiskunnassa - on siirtynyt muihin harrastuksiin aktiivikautensa jälkeen, ei niinkään hyödyttämään Judoliittoa tai judoseuroja.

Mitä judomaita arvostat?
-Tietysti Ranskaa, jo saavutukset puhuvat puolestaan, kuten myös rekisteröityjen harrastajien määrä, joka liikkuu puolen miljoonan tietämillä. Ranskassa törmää päivittäin judoon mm. joukkotiedotusvälineissä. Ranska on maa, josta voisimme saada paljon oppia.

Tavoitteet judon piirissä?
-Treenata judoa läpi elämän. Japanissa 70-80-vuotiaat treenaavat lajia. Lisäksi tarkoitus olisi herättää henkiin Suomen judon tuki ry kannatusyhdistys, joka ei ole toiminut yli kymmeneen vuoteen.

Teksti: Simo Akrenius