Jorma Korhonen                                         Paluu


Teksti: Matti Tieksola, Ippon 1/2000

Jorma Korhonen lopettaa näyttävän kilpauransa

Kajaanilainen 31-vuotias mestarijudoka Jorma Korhonen on päättänyt lopettaa näyttävän kaksikymmentä vuotta kestäneen kilpauransa. Korhonen on menestyksen perusteella Suomen paras, sillä uraan mahtuu Euroopan mestaruus, hopea ja pronssikin. Samaan värisuoraan on yltänyt myös Oulun Judokerhon Jaana Ronkainen. Nykyinen päävalmentaja Juha Salonen voitti uransa aikana Euroopan mestaruuden, kahdesti EM-pronssia ja kerran MM-pronssia. Suomen mestaruuksia Korhonen ehti voittaa neljä. Yhdeksi uransa huippuhetkeksi kajaanilainen nimeää osanoton Barcelonan olympialaisiin, vaikkakin menestys jäi vaatimattomaksi tavoitteisiin nähden. Vielä lokakuussa hänen tavoitteensa oli Sydneyn kisat ensi syksynä, mutta päätös lopettamisesta kypsyi vuoden vaihteessa.

Jorma Korhonen voitti yllättäen Euroopan mestaruuden kotikisoissa v. 1989. Yllätys ei sen sijaan ollut vuotta myöhemmin Frankfurtin EM-kisoissa sijoittuminen hopealle. Vaikkakaan ei yllätys, mutta Korhoselle itselleen hyvin merkityksellinen oli Ateenan EM-kisojen pronssi v. 1993. Itse asiassa se on jäänyt Suomen judon viimeiseksi aikuisten arvokisamitaliksi.

- Hyviä otteluja on toki ollut senkin jälkeen, mutta erilaiset loukkaantumiset ovat olleet jatkuvana riesana. Lopettaminen ei kuitenkaan ole ennen tullut mieleen, Jorma Korhonen sanoo.

Lokakuisissa Finnish Judo Open-kilpailuissa hän voitti komeasti painoluokkansa ja uran jatkaminen oli selvää. Mutta sitten muut seikat veivät ajatukset toisiin uomiin.

- Kun käteni operoitiin äsken, tuntui eka kertaa, ettei tässä ole järkeä. Vasemmassa kädessäni havaitiin ylimääräistä kampetta ja se piti poistaa. Kuntoutus veisi aikaa kuukauden päivät eikä kisapaikan lunastuksessa ole varaa antaa muille tasoitusta. Tarvitsen lisäksi kättäni kilpaurani jälkeenkin muissa tehtävissä, yhdeksän kertaa kirurgin veitsen taitavia viiltoja kokenut Jorma Korhonen perustelee.

- Tiesin että tulen lopettamaan kilpailemisen jossain vaiheessa kokonaan. En halua jäähdytellä, sillä panostan aina täysillä. Samoin minusta tuntui, että on tukirinkini pettämistä, jos jatkan puolitehoisena kilpailemista ja rahojen tuhlausta. Olen saanut judolta hirvittävästi sisältöä elämääni lukuisten matkojeni ansiosta. Tuskin olisin voinut harjoitella Japanissa tai yleensä vierailla siellä ilman judotaustaani.

Korhonen tunnustaa pelkäävänsä, miten vieroitusoireet tulevat esiin aikojen kuluessa. Koko ikänsä ohjelmoidusti ja kovaa harjoitellut Korhonen ei kuitenkaan lopeta judoa.

- Ei sitä voi koskaan totaalisesti lopettaa. Päätös koskee vain kilpailemista. Matolla käyn säännöllisesti sparraamassa muita ja niitä, joilla on edessä omat kisat. Myös oman salin herruus pitää säilyttää otteissa niin kauan kuin jalka nousee, hän sanoo. Haastaja on jo omasta suvustakin, kun vuotta nuorempi veli Marko Korhonen oli hänkin Barcelonassa ja jatkanee edelleen kilpailemista.

- En osaa täysin tarkoin kertoa, mitä Marko suunnittelee. Hän on kuitenkin Judoliiton B-nuorten valmennushommissa, mutta jatkanee samalla matsaamista.

Jorma Korhonen aikoo kiertää judotapahtumissa ja pitää itsensä näin ajan hermolla. Mikäli yhteydenottoja tulee ei hän kieltäydy leirien vetämisestä eikä oman kokemuksensa välittämisestä muiden tietoon.

- Haluan näin urani päätöshetkellä myös kiittää niitä henkilöitä, jotka ovat auttaneet minua urani aikana. Taustajoukkojen työ on ollut arvaamattoman suurta ja hyödyllistä. Omalle seuralle, Kajaanin kaupungille, valmentaja Harry Haltulle sekä erityisesti omille vanhemmilleni haluan lausua nöyrimmät kiitokset.

Matti Tieksola

Ippon 1/2000