Marita Kokkonen                                   Paluu


Teksti: Simo Akrenius, Ippon 6/1999



- Aloitin judon v, 1976 Pieksämäellä judoseura Pikadonissa. Silloin seurassa oli useita samankokoisia tyttöjä, joista mainitsisin Eira Heleniuksen, Jaana Utriaisen ja Mannisen siskokset Pirjon ja Merjan. Innostuimme kaikki kilpailemisesta ja ensimmäisen kisan kävin itse keltavöisenä judokana. Kilpa-urani kesti Pieksämäellä olomme ajan ja loppui muuttaessamme aviomieheni Erkin, "Ekun" kanssa Kuopioon v. '91.

- Ekun tapasin judossa ja hän oli 2 kyun eli sinisen vyön arvoinen suorittaessani itse keltaista vyötä. Nykyisin olemme molemmat 2 Danin mustia vöitä ja vakaa aikomuksemme on suorittaa ensi vuonna kolmannen danin arvot!

- Saavutin kaikkiaan kahdeksan mitalia judon naisten SM-kisoista alle 56 kilon sarjassa, joista viisi oli pronssisia ja kolme hopeamitalia. Ulkomailla kisasin kerran PM-kisoissa ja Saksan avoimissa.

- Erityisryhmien judo, jota kutsumme myös sovelletuksi judoksi sai alkunsa Pieksämäellä, jossa tunsin hyvin siellä toimineen erityisliikunnan ohjaajan, koska olin toiminut uimahallilla erilaisten vanhusten ja vammaisten apuohjaajana. Hän ehdotti, että Pikadonissa kokeiltaisiin judoa erityisryhmille. Reino Fagerlund opiskeli silloin Jyväskylässä valmentajaksi ja hän kävi silloin tällöin seurassamme harjoituksissa. Fagu innostui toteuttamaan erityisryhmien judo-opetusta ja hän pyysi minua apuopettajaksi - minä kun olin äityislomalla ja Fagerlundin mukaan minulla ei ollut muuta kuin aikaa. Saimme kurssista positiivisia kokemuksia ja päätimme jatkaa opettamista sisälähetysseuran vapaa-ajan toiminnassa. Ammattikoulun erityislinjalla opetimme Heleniuksen Eiran, nykyisen Kähkösen kanssa vuoden erityisjudoa. Kuopioon muutettuamme läksin opiskelemaan kehitysvammaisten ohjaajaksi ja siinä vaiheessa sain idean yhdistää ammatin rakkaaseen judoharrastukseen jollain lailla. Lopputyöni tein judon vaikutuksesta kehitysvammaisten sosiaaliseen kehitykseen. Tutkimusta varten perustin Kuopioon erityisryhmän ja seurasin sen toiminnan tuloksia puolen vuoden ajan.

- Nykyisin toimin erityisryhmien ohjaajien kouluttajana ja sanoisin, että tulijoilta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja ennakkoluulottomuutta, vaikka judo on sitä samaa mitä muuallakin harrastetaan. Opettaminen on haasteellista, sillä ohjaajan on kyettävä esittämään asiat, vaikka viittomalla, sillä joukossa on täysin puhekyvyttömiäkin judo-oppilaita. Jotkut ryhmäläiset vieruksuvat lajin luonteeseen automaattisesti kuuluvaa lähellä olemista ja koskettamista.

- Judossa on myös paljon ongelmanratkaisuja, sillä sidonnoista pitää omatoimisesti itse keksiä poispääsy ja monia muitakin oivalluksia. Kehitysvammaisten liikunta- ja urheiluliitossa on nykyisin neljätoista eri urheilulajia ja judo on ainoa, jota harrastetaan organisaatioiden ulkopuolella eri judosaleissa.

Marita toimii ko. liiton judojaoston puheenjohtajana. Nurmijärvelle on suunnitteilla vanhusten ja kehitysvammaisten asunto- ja palvelutalo, johon on tarkoitus rakentaa myös judosali, jossa aiomme jatkaa tämän ryhmän judoharjoittelua.

- Myös muut judokat voivat käyttää valmistuvaa dojoamme. Opiskelen edelleen päätyöni ohella, mutta olemme pyrkineet käymään Ekun kanssa kahdesti viikossa judoharjoituksissa Tikkurilassa. Erityisryhmäläiset kilpailevat lajissa ja tarkoituksemme on matkustaa tällä viikolla leireilemään ja kilpailemaan Hollantiin eri puolilta maatamme kootun ryhmän kanssa.

Simo Akrenius