Jorma Kivinen                                      Paluu

 

 * Ippon 2/1996 - Jorma Kivinen

 * Ippon 4/1981 - Valmennuspäällikkö Jorma Kivinen
 

Teksti: Seppojuhani Ruotsalainen, Ippon 2/1996


IPPON aloittaa tässä numerossa uuden artikkelisarjan, jossa tutustutaan Suomen judon korkeimman vyöarvon saavuttaneisiin senseihin. Artikkelisarjan nimi on Sensei-sarja ja sen aloittaa Jorma Kivinen (6.Dan). Hänen kotiseuransa on Meido-kan ja työpaikkansa Vantaan kaupungin työväenopiston liikunnanopettajana. Hänellä on Suomen korkein vyöarvo Kodokan Judossa. Ja hänet on juuri palkittu Suomen Valmentajat ry:n kultaisella ansiomerkillä.

Motto: "Ihminen seisoo omassa varjossaan ja ihmettelee maailman pimeyttä."

1. Pitäisikö Suomessa soveltaa japanilaista judoa sellaisenaan vai kehitellä ns. "omat judosäännöt"?

-Meillä on hyvin vahvat japanilaiset juuret suomalaisessa judossa. Eikä niitä saa varmaankaan kitkettyä pois. Emme tietenkään voi jäädä paikoillemme, vaan meidän täytyy kehittää omaa judoamme. Judohan ei ole enää puhtaasti japanilainen laji, vaan se on kehittynyt maailmanlaajuiseksi. Kuitenkin on aina hyvä muistaa, mitä Jigoro Kano tarkoitti liikuntafilosofiallaan. Me voimme oppia mestareilta paljon jäämättä kuitenkaan paikoilleen.

-Judo on nuori laji. Sillä on ikää vasta 100 vuotta, joten se on moderni urheilulaji. Jigoro Kano näki, että entiset vanhat kamppailu- ja taistelulajit olivat brutalisoituneita ja vaativat rinnalleen jotain uutta. Kanohan oli liikuntatieteilijä, joka opiskeli kasvatustieteitä. Kano oivalsi heti alussa sen, että hänen on kehitettävä judoon selvät säännöt. Juuri tämän ansiosta judosta on varmasti tullut myös olympiaurheilulaji.

Kano on saattanut ottaa ajatuksen "terve sielu terveessä ruumiissa" länsimailta, koska hänellä oli hyvin samantapainen ajatus. Kanollahan oli hyvin laaja päämäärä: pitää saavuttaa hyvä fyysinen kunto, huippuluokan kiilpailutaidot sekä kasvaa henkisesti. Tätä ei pidä sekoittaa uskontofilosofiaan, mitä monet ovat erheellisesti luulleet judosta. Se ei suinkaan ole uskontoa, vaan jo pitkälle länsimaistunutkin urheilufilosofia. Japanilaisessa judossa kaikki judokat ovat samoilla ehdoilla toiminnassa mukana. Tämä ei näytä toimivan länsimaissa. Jigoro Kanolla voisi ihan hyvin olla suomalaisena vastineena Tahko Pihkala. Hänkin oli urheilufilosofi ja hänellä oli oma laji, jota hän kehitteli.

2. Mikä judossa on tärkeintä?

-Kun itse aloitin judon, silloin arvostettiin hyviä tapoja, rohkeutta, kunnia oli korkeassa kurssissa, arvostettiin itsehillintää. Judokat olivat ystäviä keskenään, kaikki arvostivat toisiaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei ymmärretä tällaisista asioista mitään. Viime vuosina on saattanut maamme judokasvatuksessa unohtua jotakin judolle ominaista eli arvo- ja tapakasvatus. Pitäisin tärkeänä, että judokat kasvavat myös henkisesti.

3. Kuinka paljon judoa pitäisi kehittää yksinomaan huippu-urheilulliseen suuntaan?

-Judossa pitäisi kehittyä kokonaisvaltaisesti. Judo on erittäin kova laji. Se on varmaan yksi kovimmista lajeista huipulla. Judossa ei pärjää,vaikka olisi kuinka kova, jos pää on pehmeä. Siksi pitäisi kehittää myös pään sisältöä. Sitten meidän tulisi ymmärtää se, että joidenkin maiden huippujudokoiden takana on koko urheiluväki. Ei yksin judoa harrastavat tahot, vaan kaikki. Sellaisessa illuusiossa on helppo taistella ja voittaa. Kilpa- ja huippu-urheilussa menestyminen kuvastaa lajin vahvuuttaa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Jos meillä on kansainvälisiä huippuja jossakin lajissa, on laji myös suosittu.

4. Mitä olet itse saanut judolta?

-Kyllä siitä on saanut hyvän fyysisen kunnon, henkistä kasvua ja vahvuutta, monipuoliset taidot ja koordinatiiviset ominaisuudet. Ja varmasti tässä on lujittunut ihmisenä. Näistä asioista on tullut minulle elämäntapa. Pidän itsestäni huolta, otan vastuuta muista ja annan arvoa muillekin ihmisille.

5. Sensein neuvo?

-Tulkaa pois oman itsenne varjosta ja katselkaa maailmaa auringonpaisteen puolelta.

Teksti: Seppojuhani Ruotsalainen

Ippon 2/1996

 

Teksti: Ippon 4/1981

Valmennuspäällikkö Jorma Kivinen

Valmennuspäällikkö Jorma Kivinen matkaa MM-joukkueen huoltaja-valmentajana Hollantiin. Kisojen alla hän antoi lehdelle haastattelun.

Toimitus: Olet ollut liiton päävalmentaja vuodesta 1972 lähtien. Miltä vuoden -72 taso vaikutti kun vertaat sitä nykyiseen?

Jorma Kivinen: Ottaessani toimen vastaan -72 olin juuri tullut Japanista kahden vuoden valmentautumismatkalta ja japanilaisten taidot välkkyivät mielessä. Eihän sen hetkinen suomalainen judo voinut näyttää kummoiselta Japanissa kokemaani. Nyt tällä hetkellä taso on huomattavasti korkeammalla. Mutta ehkäpä jos tulisin jälleen Japanista parin vuoden opiskelun jälkeen suomalainen judo näyttäisi yhtä heikolta kuin vuonna -72.

Toimitus: EM-mitalia on jo parin kolmen vuoden ajan metsästetty innolla. Milloin se todellakin tulee?

Kivinen: Olemme saavuttaneet joka vuosi jostain suurista turnauksista mitaleja - viimeksi Englannin avoimista. Tämä osoittaa että Euroopan kärki tulee joka vuosi lähemmäksi vuosittain. Seppo Myllylän ottelut Unkarin EM-kisoissa olivat rohkaisevia. Milloin se todellakin tulee, sitähän ei kukaan pysty takaamaan. Mutta kolmella-neljällä kaverilla siihen on mahdollisuus ihan lähiaikoina.

Toimitus: Miksi Suomessa kestää pitemmän ajan luoda mestari kuin esimerkiksi Ranskassa?

Kivinen: Judo on erittäin vaikea laji. Huipulle pääseminen vaatii kokemusta. Suomalaiset luovat tällä hetkellä itselleen kokemus- ja kulttuuriperinnettä. Ranskassa judolla on pitkäaikaiset perinteet, sillä on kulttuuripohjaa ja harrastajamäärä on valtava Suomeen verrattuna. Näillä seikoilla on merkitystä mestaria tehtäessä.
Toimitus: Jos palaamme vielä hetkeksi toukokuisten EM-kisojen tunnelmiin, niin miltä sinusta näytti paikan päällä Myllylän ottelut? Menikö mitali sivu suun loukkaantumisen vuoksi?

Kivinen: Vaikkakaan hän ei olisi voittanut Petrovia, uskon ja olen vakuuttunut sitä, että ainakin keräilyjen kautta Seppo olisi selvittänyt tiensä palkinnoille. Ilman loukkaantumista Petrovkaan ei olisi päässyt helpolla siinä ottelussa.

Toimitus: Onko syyskuisissa MM-kisoissa meikäläisillä sanan sijaa?

Kivinen: Kaikki ne jotka mukaan on valittu Suomen edustajiksi ovat harjoitelleet kovaa ja paljon. Tiedän myös, että he ottavat kisat vakavasti ja tähtäävät menestykseen. Jokaisella heistä on hyvät mahdollisuudet selviytyä kahdeksan parhaan joukkoon.

Toimitus: Jaakko Saarta on totuttu pitämään ns. vakiokalustoon kuuluvana. Nyt kuitenkin hän ei mahtunut joukkueeseen. Miksi?

Kivinen: Jaakolla on erittäin paljon lahjoja ja kykyjä tulla mestariksi. Hän oli lisäksi vuoden -80 suomalainen judoka. Mutta sillä lajiharjoittelun määrällä jota Jaakko tällä hetkellä pystyy suorittamaan, ei selvitä MM-kilpailuissa pitkälle. Alle 95 kiloa on Euroopan kovin sarja, se on maailman kovimpia sarjoja. Mutta ensi vuonna kun hän valmistuu ja lajiharjoitusten määrä moninkertaistuu, tilanne on jo toinen.

Toimitus: Mitä arvelet Seppo Myllylän suorittaman painoluokan vaihdoksen vaikuttavan hänen mahdollisuuksiinsa MM-kisoissa?

Kivinen: Seppo sai juuri opiskelut päätökseen ja voi harjoitella huolettomasti. Voimaa hän on hankkinut Moskovan kisojen jälkeen paljon ja sitä tarvitaan alle 78:ssa enemmän kuin alle 71:ssä. Hän on vielä pari kuloa alipainoinen, mutta kuitenkin mahdollisuuksia on. 4.9.81 Myllylällä on MM-ottelu ja hän on silloin täyttä tavaraa.

Toimitus: Millä tavalla valmennuspäällikkö on muuttanut harjoitussysteemejä Moskovan olympiakisojen jälkeen?

Kivinen: En ole niinkään muuttanut harjoitusmenetelmiä kuin pyrkinyt muuttamaan ja parantamaan harjoitusmahdollisuuksia.

Toimitus: Kuka on sinun oma judoka-ihanteesi?

Kivinen: Isao Okano ehdottomasti. Hän hyvä niin pysty- kuin mattojudossa, monipuolinen ja hyvä opettaja. Muina ansioina voisi mainita vaikkapa Tokion olympiakisojen kultamitalin.

Toimitus: Ketkä ovat vaikuttaneet sinun judouraasi voimakkaimmin?

Kivinen: Ichiro Abe 60-luvulla loi pohjan. Lisäksi Max Jensen ja Jussi Ikonen Japanin kävijänä antoi selvän kuvan mitä judo on.

Toimitus: Mikä on paras saavutuksesi?

Kivinen: Asettaisin ensimmäiselle sijalle EM-kilpailut -78 Helsingissä. Silloin koko joukkueen menestyminen kokonaisuudessaan oli sellaista, joka osoitti ettei tehty työ mennyt hukkaan.

Toimitus: Kuka on oman kilpailu-urasi vaikein suomalainen vastustajasi?

Kivinen: Timo Korpiola.

Toimitus: Mitä hyvää Judoliitossa.

Kivinen: Liiton johdossa on nuori innokas ja aktiivinen ryhmä, joka on kova tekemään töitä.

Toimitus: Mitä huonoa Judoliitossa?

Kivinen: Joskus päätösten teossa on kuppikuntamaisuutta ja toisinaan ajatusmalli on liian ahdas.

Toimitus: Mitä pidät kesäleireistä? Tarvitaanko niitä?

Kivinen: Hienoa että tällaisia leirejä yleensä järjestetään. Niitä tarvitaan ja voisi olla jopa enemmänkin. Turun leirin vetäjä Peter Snejders on omalla tavallaan hyvä. Hän ei opeta mitään temppuja, vaan hänen omaa judoaan. Näillä liikkeillä hän on menestynyt kilpailuissa. Se on rehellistä ja loogista judoa.