Väinö Haukka                                                 Paluu


Teksti: Simo Akrenius, Ippon 4/1998


Suomen ensimmäinen musta vyö

Väinö Haukka 70, on maamme ensimmäisiä judokoita, jotka innostuivat lajista. Hänen mielenkiintonsa heräsi, kun hän näki Helsingin Poliisi-Voimailijat ry:n salilla outoon asuun pukeutuneen miehen tekevän eksoottisen tuntuisia liikkeitä. Haukalle kerrottiin, että kyseinen herra oli Helsingin ruotsalaisen kauppakorkeakoulun englanninkielen opettaja John Peter Fison, joka harjoitteli judo-nimistä japanilaista kamppailulajia.

Fison, jolla judossa oli vaatimaton keltaisen vyön arvo, ryhtyi opettamaan judoa poliisien salilla alkuvuodesta 1954 ja osallistujia Haukan lisäksi oli kymmenkunta muutakin asiasta kiinnostunutta.

Judogin sijaan harjoituksissa käytettiin normaalia pikkutakkia. Tästä oli pian luovuttava, sillä heittosuorituksen jälkeen jäi tekijälle usein takin hiha käteen.

Haukka kertoi, että hän on yrittänyt tavoittaa professorin arvon saavuttanutta Fisonia englannista, mutta ei toistaiseksi ole onnistunut tavoitteissaan.

Suomen filmiteollisuus kuvasi judoharjoituksista lyhyehkön filmin, jota näytettiin myöhemmin jossain elokuvateatterissa ennen pääfilmiä.

Fisonin judollinen anti ei kuitenkaan ollut kovin suurta luokkaa, sillä hän palasi maahansa kahden kuukauden kuluttua. Alkuinnostus judoon oli kuitenkin luotu.

Judon alkuaikojen merkittävimmän panoksen antoi samana syksynä Suomeen muuttanut Shigemi Tagami-niminen japanilainen, jolla oli lajissa neljännen danin musta vyö. Kuin tilauksesta maahamme saapunut Tagami oli nimitetty neljäksi vuodeksi Japanin lähetystösihteeriksi . "Muistan Tagami-sensein kuin taikurina ja olimme kaikki aivan ihastuksissamme; sinä päivänä aloin jumaloida judoa. Sen neljän vuoden aikana, jonka hän täällä vietti, ei kukaan kyennyt häntä heittämään." muisteli "Väiski". Tagamin lähdettyä maasta vuonna 1958 Haukasta tuli vastaperustetun Suomen judoliiton pääkouluttaja ja hän ohjasi liiton ensimmäiset alkeiskurssit. Apuopettajana kursseilla toimi Åke Strömholm.

Tagami oli selvitellut myös judon vyöjärjestelmää ja ennen poistumistaan Suomesta hän arvioi, että Haukka ja Max Jensen olisivat yltäneet taidoissaan ruskean vyön tasolle. Kaverukset ryhtyivät käyttämään kuitenkin vain sinisiä vöitä. Hallitusneuvos Torsten Muren oli 50-luvun lopulla ryhtynyt tutkimaan judon järjestötoiminnan aloittamismahdollisuuksia ja vuonna 1958 päätettiin kutsua koolle judoliiton perustamiskokous. Muren teki uraauurtavaa työtä maamme judon hyväksi, josta Ichiro Abe hänelle myönsi myöhemmin kunniamustan vyön arvon.

Keväällä v.1960 komisario Haukka sai poliiseilta stipendin ulkomaista judo-opiskelua varten, jonka tuella hän harjoitteli judoa Hollannissa Ge Koningin judokoulussa. "Tällä dojolla harjoitteli muuan japanilainen judoka, joka omasi uskomattoman tekniikan. Hän heitteli minua randorissa mennen tullen," kertoiHaukka. Amsterdamin matkalta oli tuliaisena ruskea vyö.

Vuonna 1961 Suomen judoliitto lähetti kymmenkunta edustajaa Ichiro Aben leirilleTanskaan, jonka päätteeksi Haukka onnistui suorittamaan maamme ensimmäisen mustan vyön arvon. Euroopassa vaikuttanut 8 danin Kawashi oli antanut mustan vyönsä eräälle tanskalaiselle räätälille vietäväksi ensimmäiselle suomalaiselle danille. "Se oli hieno lahja. Arvostan sitä erittäin paljon ja aion lahjoittaa sen, sekä judopassini urheilumuseoon." kertoi Haukka innostuneesti.

Väinö Haukan kiinnostuksen kohde ja keskeisin tehtävä oli judotuntemuksen levittäminen ja toimiminen Suomen judoliiton pääkouluttajana. Viikottaisia harjoituskertoja oli keskimäärin neljä ja sen lisäksi hän ohjasi lukuisia kursseja.

Vaimo valmisti kursseilla tarvittavat judopuvut. Toki hän otti osaa kilpailuihinkin, sillä hän oli mukana ensimmäisissä Suomi-Ruotsi maaottelussa vuonna 1962.

Viimeiset liiton judon peruskurssit hän ohjasi Stadionilla v. 1964, jonka jälkeen hän siirtyi nimismieheksi etelä-pohjanmaalle, jossa syntyi kymmenen vuoden aikana uusia judoseuroja kuin sieniä sateella.

Suomen Judoliittohan toimi ensimmäiset viisi vuotta kuten judoseura konsanaan ja kaikki judokat olivat sen henkilöjäseniä. Syksyllä vuonna 1963 liitto muuttui perustettavien seurojen katto-organisaatioksi ja Turun, sekä Mikkelin judoseuran lisäksi Helsinkiin perustettiin Helsingin Tarmon judojaosto Chikara, Meido-kan ja Helsingin judoseura. Silloisista kymmenestä danista kahdeksan liittyi Chikaraan, josta tuli suorastaan aiemman judotoiminnan jatke. Pertti Pimiä alkoi vetämään Meido-kania ja Väinö Haukka liittyi Cingiz Safiullan Helsingin judoseuraan - mutta ei toiminut seurassa koskaan etelä-pohjanmaalle muuton vuoksi.

Väinö Haukka asuu nykyisin Helsingissä ja seuraa tiiviisti Suomen judoliiton äänenkannattajaa Ippon-lehteä, mutta ei aio pukea judogia enää ylleen.

Nykyisille judonharrastajille Väinö Haukka haluaa kertoa, että judo on jalo ja hieno laji, jonka menestykseen hän haluaa uskoa lujasti!

Teksti: Simo Akrenius

Ippon 4/1998